keskiviikko 7. elokuuta 2013

All You Need is Love (diddi-di-di-di)

Hmm, näköjään olen viime aikoina lukenut rakkausromaaneja? Täsmälleen sanottuna olen lukenut kaksi rakkausromaania. Onhan sekin jo aika paljon, ainakin minulle. Toinen oli onnellinen, toinen surullinen. Toinen kliseinen, toinen ei. Molempien parissa viihdyin, vaikken yleensä pidäkään rakkausromaaneissa, jos niissä ei ole muuta juonta kuin se rakkaustarina.

Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti (ja bloggaajan polvet)
Nicolas Barreaun Rakkausromaanin reseptin valitsin kansikuvan perusteella. Takakannen tekstikin vaikutti houkuttelevalta. Kadonnut romaanikirjailija, ranskalainen kokki ja kustannustoimittaja, joka ei ole aivan sitä miltä näyttää.

Alku vei mukanaan, kuvailua Aurélien harhailusta sateisessa Pariisissa. Lopulta hän päätyy kirjakauppaan, josta löytämässään romaanissa päähenkilö muistuttaa täsmälleen häntä itseään. Tästä kiinnostuneena Aurélie haluaa etsiä kirjan kirjoittajan, mutta se on vaikeampaa kuin hän luuli...

Kun pääsin toiseen lukuun hämmennyin hetkeksi, kun en tajunnut, että minäkertoja vaihtui. Joka toinen luku on Aurélien, joka toinen kustannustoimittaja Andrén näkökulmasta. Jostain syystä en pahemmin pitänyt miespäähenkilöstä, mutta Aurélie oli paljon mielyttävämpi. En tiedä miksi.

Kirjasta tuli mieleen romcom-elokuvat. Se ei välttämättä ole kovin hyvä asia... elokuviin tällaiset kliseiset juonet tuntuvat sopivan paremmin. Siinä ei odotakaan muuta kuin sitä, että loppuratkaisun tietää jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Toisaalta kirjassa olikin ehkä tärkeämpää, miten ratkaisuun päädytään, eikä lopun ennalta-arvattomuus ollut kuitenkaan mikään suuri pettymys.

Sanoisin että jos kaipaatte kevyttä kesälukemista, Rakkausromaanin resepti on siihen tarkoitukseen oikein mainio. Syvällinen se ei ole, mutta viihdyttävä kyllä.

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin: 1. Rakkaus
Epäröin hetken ennen kuin lainasin tämän kirjan, koska olen nähnyt Gardellin kolmiosaisesta romaanista tehdyn tv-sarjan, ja se oli surullinen. Liian surullinen. Se oli kuitenkin myös niin hyvä, että minun oli pakko ottaa selvää, olisivatko kirjat, joihin sarja perustuu, vielä parempia. Ensimmäinen osa ainakin oli, ja uskon, että seuraavat osat (joita ei ole vielä suomennettu) eivät myöskään petä odotuksia.

"On vuosi 1982. Nuori ja kaunis Rasmus astuu junasta Tukholman keskusasemalla. Taakse jää pikkukylä Värmlannissa, edessä on syntinen Tukholma. 
Benjamin on Jehovan todistaja. Hän kiertää ovelta ovelle puhumassa ihmisille Jumalasta. Mikään ei voi horjuttaa hänen uskoaan paitsi, että oven sattuu avaaamaan Paul; Jumalan luomista homoista lämpimin, hauskin ja flirtein ikinä. 
Ja kun jouluaattona pimeys on laskeutunut kaupungin ylle ja lumihiutaleet leijuvat maahan, Rasmus ja Benjamin kohtaavat. Eikä mikään palaa enää koskaan ennalleen."
Tässä kirjassa ei ole mitään teennäistä. Henkilöillä on kaikilla omat vikansa, eihän kukaan ole täydellinen, mutta silti heistä ei voi olla pitämättä. Tarina on ihan kuin jonkun oikeasta elämästä. Ehkä siksi, että se on. "Kirjassa kerrottu on todella tapahtunut. Kauan sitten, Tukholman kaupungissa. Nuoria miehiä sairastui,kuihtui ja kuoli pois. Jonas Gardell oli yksi niistä, jotka selviytyivät. Tämä on tarina hänestä ja hänen ystävistään."

En olisi halunnut lukea eteenpäin, tiesin mitä oli tulossa. Silti minun oli pakko jatkaa. Rasmuksen ja Benjaminin tarinat olivat vielä toiveikkaita. Mutta koko ajan taustalla painoi tulevaisuuden uhka.

Ehkä tätä kirjaa ei pitäisi edes sanoa rakkausromaaniksi. On se sitäkin, mutta paljon muutakin. Vähän harmittaa, että olin ensin katsonut sarjan. Toisaalta sarja oli kyllä todella hyvin tehty, ja siinä ei paljoa poikettu alkuperäisteoksesta.

Ehkä minun täytyy lukea seuraavatkin osat sitten kun ne on suomennettu. Sitä itkemistä odotellessa...

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Haastavaa

Säännöt:
1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Vastaa alla esitettyihin kysymyksiin.
3. Valitse 5 blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
4. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle.


1. Miks miun pitää kiittää? No okei, kiitos Tiia tästä mahtavasta tilaisuudesta vastata kysymyksiin!

2. 

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
1. seuraa (puhelinkeskustelutkin kelpaavat paremman puutteessa)
2. musiikkia
3. ruokaa
4. unta
5. teetä

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
1. Erlend Loe: Supernaiivi
2. Tove Jansson: Muumit
3. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
4. Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
5. Markus Zusak: Kirjavaras
(Viisi kirjaa on aivan liian vähän, voisin vielä jatkaa tätä listaa!)

Tiia muuten sanoi näin: 
"Miusta on oikeestaan vähän typerää suositella ihmisille kirjoja. Kyllä kai ihminen nyt ite tietää mikä kiinnostaa ja mitä tykkää lukea. Toisekseen... En koskaan muista mitä kirjoja oon lukenu. Niin ja kolmannekseen, miusta on tavallaan vähän hassu ajatus, että yks kirja on toista parempi, josta pääsee taas kohtaan yksi." 
ja minun on pakko vastata siihen! Mielestäni melkein parasta kirjojen lukemisessa on se, että lukemisen jälkeen niitä voi suositella muille! Totta kai ihmiset tietävät itse mitä tykkäävät lukea, mutta joskus suositusten kautta löytää luettavakseen kirjoja, joita ei muuten syystä tai toisesta koskaan päätyisi lukemaan. Suositteleminen ei tarkoita sitä, että olisi sitä mieltä, että juuri se kirja olisi maailman paras. Se tarkoittaa vain sitä, että on lukenut mahtavan kirjan ja tahtoo jakaa sitä mahtavuutta eteenpäin. Joskus saatan päätyä tuputtamaan kirjoja sellaisillekin, joita ei vähempää voisi kiinnostaa niiden lukeminen, mutta se johtuu vain siitä, että kun olen lukenut hyvän kirjan, tahdon päästä keskustelemaan kirjasta jonkun muun kanssa. Vaikka väkisin. :D

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
1. Uusi tietokone, tämä nykyinen vetelee jo viimeisiään.
2. Villasukat, niitä ei koskaan voi olla liikaa!
3. L.M. Montgomeryn päiväkirjat, olen jo pitkään halunnut lukea ne mutten ole löytänyt mistään. En ole ihan varma, onko niitä edes käännetty suomeksi, mutta alkuperäiskielikin kelpaa vallan hyvin.
4. Ne kaikki loput Beatlesin levyt joita en omista.
5. Pyjama!

Viisi paikkaa, jossa haluaisit käydä: 
1. Prinssi Edwardin saari
2. New York
3. Norja
4. Saksa
5. Irlanti

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
1. Laiska
2. Luova (miten tämä ja tuo edellinen sopivat yhteen, älä kysy minulta)
3. Ystävällinen
4. Paras...
5. ...ja vaatimaton

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille:
1. "Ei sillä väliä, mitä kauheita asioita tapahtui, kunhan vain maailmassa oli kissoja." - L.M. Montgomery
2. "On murheellista kun jotain ihmistä on ihaillut liikaa ja tavannut liian harvoin ja kun hänelle on uskonut sellaista, mikä olisi paras pitää omina tietoinaan." - Tove Jansson
3. "Life is very short and there's no time for fussing and fighting, my friend" - The Beatles
4. "You think the dead we have loved ever truly leave us? You think that we don't recall them more clearly than ever in times of great trouble? Your father is alive in you, Harry, and shows himself most plainly when you have need of him. How else could you produce that particular Patronus? Prongs rode again last night." - Dumbledore Harry Potterissa ja Azkabanin vangissa (J.K.Rowling)
5. Pikkuasioita ei kannata murehtia. Yleensä kaikki järjestyy jotenkin. Jos ei järjesty, niin aina voi paeta tästä ikävästä maailmasta hetkeksi lukemalla kivoja kirjoja!

3. En haasta ketään!
4. Koska en haastanut ketään, en voi myöskään toivoa, että haastamani ihmiset jakaisivat tämän palkinnon eteenpäin.



Sitä sun tätä

Viime näkemisen jälkeen olen lukenut seuraavat kirjat:

Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola
Toiveikas ja hyvälle tuulelle saava kirja naisesta, joka potkut saatuaan perustaa ravintolan ystävänsä kanssa. Tämän ostin kirpparilta viidelläkymmenellä sentillä ja taisin lukea melkein yhden Turku-Helsinki -junamatkan aikana. Aika kevyttä lukemista, ei vaatinut kauheasti omaa ajatustyötä.

Niina Hakalahti: Aavasaksa
Vähän liian suomalaista minun makuuni. Kaikilla menee huonosti, on talvi, loskaa, räntää ja kyyneleitä. Kyllä tässä taisi ihan toiveikas loppu olla, ja minun oli pakko valvoa myöhään yöllä lukiessani koska halusin tietää, mitä henkilöille tapahtuu. Hyvin kirjoitettu.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Olen joskus yrittänyt lukea joitakin venäläisiä klassikoita mutten koskaan ole päässyt kovinkaan pitkälle. Tämän kanssa yllätyin erittäin iloisesti. Mitä, venäläinen klassikko voi olla hauska? Ja koukuttava? (Anteeksi kaikille venäläisten klassikoiden ystäville. Lupaan ja vannon, että joskus vielä saan itsekin luettua dostojevskini ja tolstoini.) Nauroin ääneen lukuisia kertoja ja kirja oli mukanani monessa paikassa kun halusin vain tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Luin myös silloin, kun olisi pitänyt tehdä jotain ihan muuta... Se nyt tosin ei ole mitään uutta.

Reidar Palmgren: Lentämisen alkeet
Tämäkin oli aika suomalaista (siinä mielessä siis että kaikilla menee huonosti), mutta pidin tästä silti! Vanha teatteri jossa kummittelee ei voi olla muuta kuin mielenkiintoista, ja vähän kusipää päähenkilö oli virkistävää vaihtelua. 

Jonathan Coe: Unen talo
Turun pääkirjastossa on sellainen pöytä jolle voi etsiä kirjaston hyllyiltä oman lempikirjansa ja laittaa sen esille suositeltavaksi. (Itse vein sinne tämän.) Tämän kirjan nappasin kyseiseltä pöydältä, muuten en olisi varmaankaan tullut huomanneeksi koko teosta. Kirjassa unet ja todellisuus, nykyisyys ja menneisyys kietoutuivat mielenkiintoiseksi vyyhdiksi, ja loppuratkaisu oli sellainen, jota en olisi mitenkään osannut arvata. Pidin kirjasta todella paljon.

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

Angel ei kuitenkaan ymmärtänyt, miksi oli niin tärkeää opetella jokaisen taivaan tähden nimi. Eikö olisi sentään parempi tietää jokaisen ihmisen nimi samalta kadulta?

Tämän kirjan luin yhdeltä istumalta alusta loppuun. Kirjan päähenkilö, tansanialainen Angel, joka asuu nykyään Ruandassa miehensä ja viiden lapsenlapsensa kanssa, omistaa kakkuliikkeen. Kakkutilauksien vastaanottamisen lomassa hän kuuntelee hyvin tarkasti mitä asiakkailla on sanottavana, ja hyvin usein he päätyvät kertomaan hänelle asioita, joita eivät kaikille kertoisi. Ruandan kansanmurhasta on kirjan kohdalla kulunut viitisen vuotta ja sen varjo näkyy vieläkin kaupungin asukkaiden elämässä. Angel saa kuulla aika rankkojakin tarinoita, ja hänenkin menneisyydessään on asioita, joita hän ei haluaisi ajatella. Kirjan aikana Angel oppii hyväksymään menneen. Vaikka kirjassa käsitellään välillä rankkojakin asioita, kokonaistunnelma on hyväntuulinen ja kepeä. Kerronta vie mennessään ja hahmot ovat aitoja. Rakastuin!

Toivottavasti nämä lyhyet tekstit kelpaavat teille, en ole tuottanut minkäänlaista tekstiä pitkiin aikoihin. Taidan olla vähän ruosteessa, pahoittelut siitä... Nähdään taas pian (hehhheh). 

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tunnustan olevani kirjahamstraaja

Minulla on pieni ongelma. Nimittäin se, että kuvittelen, että minulla olisi ylimääräistä aikaa, ja joka viikko käyn kirjastossa lainaamassa lisää lukemista, mutta sitten kuitenkin aika menee kouluhommiin ja kaikkeen muuhun turhaan, ja kirjat jäävät jonnekin pöydälle pölyttymään vaikka ne olisivat kuinka hyviä. Odotan jo innolla kesää ja sitä, että oikeasti on aikaa lukea. (Näillä näkymin kun ei ole mitään kesätöitäkään tiedossa, niin sitä aikaa todellakin on...)


Paljon olisi mielenkiintoista luettavaa, mutta en ole näihin koskenutkaan vielä. Sen sijaan mukanani on joka paikassa kulkenut tämä:


Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Tästä luultavasti teen vielä omankin blogimerkinnän sitten kun olen saanut loppuun, tällä hetkellä olen lukenut arviolta kaksi kolmasosaa kirjasta. Suosittelen kaikille! Bussissa on monta kertaa meinannut jäädä pysäkki huomaamatta kun olen ollut niin syventynyt kirjaani...

Eipä minulla muuta tällä kertaa, yritän tsempata noiden kirjojen lukemisessa. Kesää odotellessa, aurinkoista kevättä kaikille!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kirjahyllyn sisältöä

En osta kirjoja kovin usein. Silloin kun teen niin, ostan yleensä sellaisia, jotka olen jo lukenut, mutta haluan lukea uudestaankin. Niinpä pidän kirjahyllyni sisällöstä melkoisesti. Koska minulla on tylsää ja tekee mieli kirjoittaa jotakin, päätin esitellä teille kirjoista suosikkini. Eräänlainen best of the best -kokoelma! Heh.

Markus Zusak: Kirjavaras

Kirjavarkaan luin ensimmäisen kerran yläasteella, muistaakseni talvella 2009. Kun löysin sen sitten myöhemmin kirjakaupasta kovakantisena kympillä, en voinut vastustaa kiusausta. Kirja kertoo Liesel-nimisestä tytöstä ja hänen elämästään toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa. Lieselin veli kuolee, äiti joutuu jättämään hänet vieraiden ihmisten hoivaan, ja öisin hän näkee painajaisia joista herää huutaen. Yön hetkinä sijaisisä opettaa hänet lukemaan, ja myöhemmin Liesel alkaa varastella kirjoja.

Ai niin, ja kirjan kertojana toimii kuolema.

Kirjan omaperäinen kerronta ja mielenkiintoinen juoni saivat minut heti puolelleen. Ehdottomasti yksi lempikirjoistani!

J.K. Rowling: Deathly Hallows, Prisoner of Azkaban

Mitäpä olisi kirjahylly ilman Harry Pottereita? Niistä suosikkini ovat Azkabanin vanki ja Kuoleman varjelukset, jotka omistan vain alkuperäiskielellä, eli englanniksi. Moneen kertaan luetut, koskaan eivät petä odotuksia.

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on yksi lempikirjoistani. Ensimmäisen kerran kun kirjan luin, en tosin ihan päässyt siihen sisälle. Saattoi johtua siitä, että olin aika pieni silloin. Myöhemmin annoin kirjalle uuden mahdollisuuden. Kannatti!

Tätä kirjaa en ostanut itse, vaan eräs ihana ihminen postitti omansa minulle, kun valitin, etten ollut löytänyt tätä kirjakaupoista. Kirja on humoristinen kasvukertomus, joka osaa naurattamisen lisäksi myös itkettää, ainakin minua. Päähenkilö Matti on sympaattinen hahmo ja niin on hänen ystävänsä Niilakin. Kirjaa lukiessa ei voi aina olla ihan varma, mikä tapahtuu hahmoille oikeasti, mikä on pelkkää kuvitelmaa.

Lempikohtani on se, kun Matin murrosikää kuvataan niin, että hän jää jumiin uuniin. Siellä on tukahduttavaa, kuumaa, ja tila pienenee koko ajan. Lopulta Matti kasvaa niin paljon että uuni hänen ympäriltään hajoaa säpäleiksi ja niin hän on vapaa.

Matin ja Niilan ystävyyssuhdekin on kuvattu mainiosti. Olen iloinen, että tämä kirja löytyy hyllystäni!

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää

Walter Moersin Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää on loistava. Kuvasta ei ehkä näe sitä, mutta tämä pokkari on hyvin kulunut, niin monta kertaa on kirja tullut luettua. Kuten nimestä voinee päätellä, kirja on Kapteeni Sinikarhun elämäkerta.
Sinikarhulla on kaksikymmentäseitsemän elämää. Paljastan teille, hyvät lukijat, niistä kolmetoista ja puoli, loput pidän omana tietonani.
Seikkailuista ja täpäristä tilanteista ei ole puutetta tässä romaanissa! Nokkelan ja viihdyttävän kielen lisäksi tässä kirjassa on hyvää Moersin kuvitus, joka saa kyllä mielikuvituksen liikkeelle, jos teksti ei sitä ole jo tehnyt. Kirja saattaa vaikuttaa lapsille suunnatulta, mutta minulle se ainakin kelpaa vielä näin yhdeksäntoistavuotiaana vallan mainiosti. Toisaalta, kukapa sanoi, että minä olisin mitenkään aikuinen...

Douglas Adams: Linnunrata-trilogia

Huomaako näistä kuvista, missä vaiheessa aloin kyllästyä kirjojen kanssa poseeraamiseen?

Douglas Adamsin viisiosainen trilogia (sisältää osat Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton) saa minut aina hyvälle tuulelle, vaikka päähenkilö Arthur Dentin vastoinkäymisille onkin ehkä vähän julmaa nauraa. Yhteisnide on mukavan kompakti (kai sillä saisi kolautettua joltakin tajun kankaalle, jos oikein yrittäisi), kansikuva tosin on aika ruma.

Luin kirjat joskus yläasteella, pitäisi lukea uudestaan. En enää muista kaikkia vitsejä! Sen muistan, että elämän tarkoitus on 42. Elokuvan olen nähnyt, mutta se ei oikein iskenyt, vaikka Martin Freeman onkin aina plussaa...

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kevyttä iltalukemista

Minulle kävi vähän hupsusti eilen illalla. Ei pitäisi koskaan huijata itseään, että lukee vain vähän ennen nukkumaanmenoa. Puoli kymmeneltä käperryin mukavasti huopaan ja aloitin "iltasadun" lukemisen. Kahdelta yöllä laitoin kirjankannen kiinni ja kävin nukkumaan. Iltasatu, jonka piti olla vain pari lukua, päätyikin olemaan koko kirja, kannesta kanteen.



Tässä minun "suosittelen tätä kirjaa" -hymyni. (Jos hymy on vähän epäluonnollinen, se johtuu vain siitä, että niinhän mainoshymyt yleensäkin ovat.) 

Kirja on Imre Kertészin Kohtalottomuus ja se on omaelämäkerrallinen keskitysleirikuvaus. Eli siis todellakin kevyttä iltalukemista... Kertojana on 15-vuotias unkarilainen juutalaispoika, ja jotenkin hänen toteava näkökulmansa tekee tapahtumista vieläkin kammottavampia. Mutta tosiaan, en voinut lopettaa lukemista, ennen kuin ei ollut enää luettavaa. Se voisi melkein olla mottoni. ;)

Huopakin on mukava. Siinä on norsuja!

perjantai 4. tammikuuta 2013

2012 kirjat

Luin vuonna 2012 neljäkymmentä kirjaa. Ajattelin tässä tekstissä kertoa suosikkini niistä neljästäkymmenestä. En ole aiemmin pitänyt minkäänlaista lukupäiväkirjaa, mutta pakko sanoa, että se oli vuoden 2012 loistavin idea! On mukavaa lueskella listaa taaksepäin ja oikeasti muistaa, mikä kirja oli hyvä ja mikä ei niin hyvä, ja sitten myös tulee mieleen kaikkea mitä tapahtui silloin kun minkäkin kirjan luki. Jatkan kyllä ehdottomasti kirjojen muistiin laittamista. Sen lisäksi on kätevää, kun aiemmin on usein tullut sellaisia hetkiä että "mikä se yksi älyttömän hyvä kirja olikaan jonka nimeä en muista", ja nyt ne voikin tarkistaa lukupäiväkirjasta.

Tässä siis suosikkini kirjoista jotka luin vuonna 2012 (nämä ovat sitten siinä järjestyksessä missä kirjat luin):

1. Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja
Olen aina pitänyt Muumi-kirjoista, mutta en ollut aiemmin lukenut Janssonilta niiden lisäksi muita kuin yhden novellikokoelman. Kunniallisessa petkuttajassa oli kaikkea mitä kirjassa pitääkin olla. Vaikka välillä päähenkilön elämä tuntuikin synkältä ja ikävältä, kirjasta jäi kuitenkin hyvä mieli. Muistaakseni. (Onhan siitä jo vuosi kun tämän kirjan luin, en minä voi kaikkea muistaa!)

2. L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet, Anna ystävämme, Annan unelmavuodet
Luen aina epäsäännöllisin väliajoin Anna-kirjat uudestaan. Samaistun enemmän Runotyttöjen Emiliaan kuin Vihervaaran punapäähän, mutta Anna-kirjoissa on enemmän huumoria, sellaista lempeää ja hyväntuulista.

3. Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Tämä kirja oli ihana. Ehdottomasti yksi parhaista, jotka vuonna 2012 luin. Suosittelisin tätä ihan kaikille,  saa hymyn huulille!

4. Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär
Osittain Toven omiin lapsuusmuistoihin perustuva kirja, jossa on jotain todella muumimaista. Ihailen Tove Janssonia.

5. Kathryn Stockett: Piiat
Luin tämän lukulomalla, kun minun olisi oikeasti pitänyt lukea saksan yo-kokeeseen... Olin kotona ja äiti oli ostanut uuden kirjan, jota ei ollut vielä itsekään saanut luetuksi. Minä nappasin sen itselleni (vaikka olin luvannut itselleni, etten lukisi lukulomalla muuta kuin koulukirjoja) ja istuin aamuyöhön asti alakerrassa nojatuoliin käpertyneenä lukemassa tätä. Tarina vei mukanaan. Suosittelen! (Mutta älkää te hyljätkö opiskelua kirjojen takia, hyi minua.)

6. L.M. Montgomery: Pieni runotyttö, Runotyttö maineen polulla, Runotyttö etsii tähteään
Nämä luen luultavasti vielä useammin uudestaan kuin Anna-kirjat. Runotytöt ovat minulle sellaiset kirjat, joihin voi aina palata uudestaan. Löydän niistä aina jotakin uutta. Olin ehkä kahdeksanvuotias kun luin kirjat ensimmäistä kirjaa (viimeisen kirjan ihmissuhdesotkuista en silloin niin välittänyt), ja nyt yksitoista vuotta myöhemmin ne ovat vieläkin lempikirjojani. Vaikka kirjat on kirjoitettu 1800-luvun loppupuolella (jos nyt oikein muistan), eivät ne tunnu yhtään etäisiltä 2000-luvullakaan. Puhvihihoista ja hevosrattaista on sitä paitsi hauska lukea! :D

Lopuista suosikeistani olenkin kirjoittanut täällä blogissa. Niitä ovat Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito, Teemestarin kirja, Kesä ilman miehiä, Satavuotias joka katosi ikkunasta ja katosi, Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, Little Been tarina, Lumoavien mausteiden kahvila, Kartanpiirtäjä, Vanhan kartanon Pat sekä Piin elämä. Suosittelen niitä kaikkia lämpimästi.

Tämän vuoden puolella en ole vielä lukenut yhtään kirjaa. Nyt on teidän vuoronne suositella minulle kirjoja, jotka kannattaisi vuonna 2013 lukea!