torstai 5. huhtikuuta 2012

Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti

Aina kun haluaisin lukea jonkun kirjan uudestaan, huomaan olevani eri paikassa kuin kyseinen kirja. Nyt minulla on ihan Runotyttö-fiilis, mutta kirjat ovat mukavasti kämpän kirjahyllyssä ja minä taas täällä kotona. Kävin tänään kaupungissa, mutta ei tietenkään tullut mieleen ottaa niitä mukaan...

Mutta oli miulla muutakin asiaa. Kävin eilen kirjastossa  ja löysin paljon mielenkiintoisilta vaikuttavia kirjoja, joista yhden sitten ehdinkin jo lukea. Kirja on Karin Brunk Holmqvistin kirjoittama, nimeltänsä Pieni potenssipuoti. Voisin vaikka kopioida takakannen tekstin tähän, kun se kuvaa juonta paremmin kuin itse osaisin selittää... "Kahdeksaakymmentä ikävuotta lähestyvät vanhapiikasiskokset Tilda ja Elida asuvat yhdessä synnyinkodissaan pienessä ruotsalaisessa kylässä. Heidän elämänsä on rauhallista ja mukavaa, samanlaista kuin aina. Tilanteeseen tulee muutos, kun naapuritaloon muuttaa uusi asukas. Siskokset tutustuvat uuteen naapuriinsa ja saavat tältä oivallisen idean. Keksittyään sattumalta toimivan potenssilääkkeen reseptin neidit panevat pystyyn postimyyntifirman."


Kirja pisti hymyilyttämään, päähenkilösiskokset olivat niin sympaattisia ja välillä hupsujakin, vaikkei heiltä älyä puutu. Postimyyntifirmasta saaduilla tuloilla he aikovat vihdoinkin hommata sisävessan, vaikka aikaisemmin ovat ajatelleet sen olevan vain nykyajan hupsutus. Firma tuottaakin yllättävän paljon, mutta ongelmia syntyy, kun heidän muualla asuva iäkäs naimisissa oleva veljensä tilaa myös potenssilääkettä! Siskokset haluavat kaikin tavoin pitää liiketoimintansa salaisuutena, varsinkin veljeltään...

Tässä kirjassa oli jotain tosi ruotsalaista. En tiedä, ehkä se oli se huumorintaju. Hyvä kirja, sellainen, jota ei ihan heti halunnut laskea käsistään. Ehkä sen takia luinkin sen niin nopeasti. :D Suosittelen muillekin!

Haikailen vain niiden Runotyttö-kirjojen perään. Ehkä joskus kirjoitan tänne blogiin niistä ja muista lempikirjoistani. Siitä voisi kyllä tulla pitkä postaus...

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Johan Harstad: Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito

Luin kirjan tänään loppuun ja siitä tuli kyllä heti yksi lempikirjoistani. Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito on sellainen kirja, jota on mukavaa lukea keskellä yötä, silloin kun kaikki muut ovat nukkumassa. Lukiessa tulee sellainen olo, niin kuin kirja olisi tarkoitettu juuri minulle, joka sana ja lause ja virke vain minulle. Virkkeet ovat pitkiä ja täynnä pilkkuja, kuin luetteloita, mutta siltikään ne eivät ole pitkästyttäviä tai sellaisia, joita olisi vaikeaa seurata. Päinvastoin, ne soljuvat melkein huomaamattomasti eteenpäin ja niin sitä on koukussa.

Jos kirjan aloituslause on "Ihminen jota rakastat on 72,8 % vettä eikä ole satanut moneen viikkoon.", ei kirja voi olla muuta kuin hyvä. Rakastuin siis ensisilmäyksellä, jos niin voi sanoa... :) Kirja kertoo elämässään eksyneestä norjalaisesta puutarhurista Mattiaksesta, joka haluaa olla ikuinen kakkonen, se, joka tekee työt ja jota kukaan ei muista. Pelkkä hammasratas koneistossa. Mattias herää eräänä päivänä muistinsa menettäneenä Färsaarilta ja päätyy asumaan terapiayhteisö Tehtaaseen neljän mielenterveytoipujan ja yhden psykiatrin, Havsteinin kanssa.

"-- ja siinä minä istuin, pinnatuolilla Färsaarilla ja oli yö, minun kuuluisi nukkua, menisin nukkumaan, huomenna olisi pitkä päivä.
  Miten niin?
  Miksi siitä tulisi pidempi päivä kuin muista?
  Mitä suunnitelmia minulla oli?
  Ei mitään.
  Juuri niin.
  Olin lakannut toimimasta.
  Niin.
  Epäkunnossa.
  Tästä päivästä lähtien päivillä lakkasi olemasta numeroita, niistä tuli vain tiistaita.
  Tästä päivästä lähtien en enää ollut hammasratas koneistossa.
  Tästä päivästä lähtien olin lopullisesti rikki."


Kirja oli täynnä loistavia oivalluksia, sellaisia, joista tuli heti mieleen "Miksi en ole itse tuota ajatellut?". Sen lisäksi jotkut kirjan kohtaukset tulivat niin yhtäkkiä ja olivat muutenkin niin yllättäviä, että piti vain vähän aikaa tuijottaa sanoja ja haukkoa henkeään. Yksi tällainen kohtaus tuli kun luin kirjaa bussissa, saattoivat kanssamatkustajat ihmetellä... Onneksi Enonkoskelle menevässä bussissa ei yleensä liiemmin matkustajia ole.

Samaistuin päähenkilön ajatuksiin, ja lopussa tuntui, niin kuin olisin itsekin tuntenut hahmot. Niinhän hyvien kirjojen kanssa yleensä käy... Melkein alkoi tehdä mieli itsekin rakentaa purjevene ja matkustaa Karibialle. ;) Miten norjalaiset kirjailijat aina osaakaan? Eräs toinenkin lempikirjoistani on norjalaisen kirjailijan, nimittäin Erlend Loen Supernaiivi. Itse asiassa sillä ja Buzz Aldrinilla on aika paljonkin yhteistä! Suosittelen lukemaan molemmat.


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Esittely

Jo vähän aikaa on pyörinyt mielessä sellainen idea, että perustaisin blogin, jossa pitäisin lukupäiväkirjaa. Eli siis lukublogi se varmaan sitten olisi. Nyt sitten sain vihdoin aikaiseksi perustaa tämän, ja kuten otsikosta voitte lukea, tässä on esittely. En kyllä tiedä vielä yhtään, millainen esittely.

Olen aina ollut kova lukemaan kirjoja. Opin lukemaan ennen kuin olin edes täyttänyt neljää, ja jo sitä ennen kuuntelin vanhempien lukemia iltasatuja korvat höröllä. Siitä lähtien olen lukenut ahkerasti kaikenlaista. Viime aikoina vain olen huomannut, että lukeminen on vähentynyt. Siitä voin syyttää internetin ihmemaata (ja myös itseäni). Viime vuoden lähestyessä loppuaan päätin, että merkitsen muistiin joka ikisen kirjan, jonka tänä vuonna luen. Tammikuussa olin ahkera, ja luin seitsemän kirjaa. Nyt en aivan ymmärrä, miten edes ehdin lukea niin paljon. Se oli mahtavaa, muistin taas, minkä takia kirjoihin uppoutuminen on paljon parempi tapa viettää aikaa kuin koneella oleminen (vaikka onhan sekin aivan hieno tapa viettää aikaa, en kiellä). Helmikuussa tahti hiljeni huomattavasti, ja siitä taas syytän täysin ihastuttavia yo-kirjoituksia ja niiden lähestymistä. Helmikuussa luin  kolme kirjaa, ja maaliskuussa yhden. Nyt kun kirjoitukset ovat ohitse eikä lukiotakaan ole enää jäljellä, voisin taas yrittää lukea vähän ahkerammin. Ja kirjoittaa lukemistani kirjoista tänne.

Tällä hetkellä luen kirjaa nimeltä Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito. Se on mukaansatempaava ja kirjoitettu omaperäisellä tyylillä, josta ei voi kuin pitää. Kerron enemmän sitten, kun olen lukenut kirjan kokonaan. ;)

Jos pääsykokeisiin valmistautuminen ei aivan vie aikaani, tulen päivittämään tätä tänä keväänä toivottavasti aika ahkerasti, sitä mukaa kun saan luettua. Onneksi sentään pääsykokeisiin ei tarvitse lukea, kun haen sellaisiin paikkoihin, joissa pääsykokeissa soitetaan, ei kirjoiteta. Ei se kyllä tee niihin valmistautumisesta yhtään sen helpompaa.

Ei muuta tällä kertaa. Moi.