lauantai 6. heinäkuuta 2013

Haastavaa

Säännöt:
1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Vastaa alla esitettyihin kysymyksiin.
3. Valitse 5 blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
4. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle.


1. Miks miun pitää kiittää? No okei, kiitos Tiia tästä mahtavasta tilaisuudesta vastata kysymyksiin!

2. 

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
1. seuraa (puhelinkeskustelutkin kelpaavat paremman puutteessa)
2. musiikkia
3. ruokaa
4. unta
5. teetä

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
1. Erlend Loe: Supernaiivi
2. Tove Jansson: Muumit
3. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
4. Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
5. Markus Zusak: Kirjavaras
(Viisi kirjaa on aivan liian vähän, voisin vielä jatkaa tätä listaa!)

Tiia muuten sanoi näin: 
"Miusta on oikeestaan vähän typerää suositella ihmisille kirjoja. Kyllä kai ihminen nyt ite tietää mikä kiinnostaa ja mitä tykkää lukea. Toisekseen... En koskaan muista mitä kirjoja oon lukenu. Niin ja kolmannekseen, miusta on tavallaan vähän hassu ajatus, että yks kirja on toista parempi, josta pääsee taas kohtaan yksi." 
ja minun on pakko vastata siihen! Mielestäni melkein parasta kirjojen lukemisessa on se, että lukemisen jälkeen niitä voi suositella muille! Totta kai ihmiset tietävät itse mitä tykkäävät lukea, mutta joskus suositusten kautta löytää luettavakseen kirjoja, joita ei muuten syystä tai toisesta koskaan päätyisi lukemaan. Suositteleminen ei tarkoita sitä, että olisi sitä mieltä, että juuri se kirja olisi maailman paras. Se tarkoittaa vain sitä, että on lukenut mahtavan kirjan ja tahtoo jakaa sitä mahtavuutta eteenpäin. Joskus saatan päätyä tuputtamaan kirjoja sellaisillekin, joita ei vähempää voisi kiinnostaa niiden lukeminen, mutta se johtuu vain siitä, että kun olen lukenut hyvän kirjan, tahdon päästä keskustelemaan kirjasta jonkun muun kanssa. Vaikka väkisin. :D

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
1. Uusi tietokone, tämä nykyinen vetelee jo viimeisiään.
2. Villasukat, niitä ei koskaan voi olla liikaa!
3. L.M. Montgomeryn päiväkirjat, olen jo pitkään halunnut lukea ne mutten ole löytänyt mistään. En ole ihan varma, onko niitä edes käännetty suomeksi, mutta alkuperäiskielikin kelpaa vallan hyvin.
4. Ne kaikki loput Beatlesin levyt joita en omista.
5. Pyjama!

Viisi paikkaa, jossa haluaisit käydä: 
1. Prinssi Edwardin saari
2. New York
3. Norja
4. Saksa
5. Irlanti

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
1. Laiska
2. Luova (miten tämä ja tuo edellinen sopivat yhteen, älä kysy minulta)
3. Ystävällinen
4. Paras...
5. ...ja vaatimaton

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille:
1. "Ei sillä väliä, mitä kauheita asioita tapahtui, kunhan vain maailmassa oli kissoja." - L.M. Montgomery
2. "On murheellista kun jotain ihmistä on ihaillut liikaa ja tavannut liian harvoin ja kun hänelle on uskonut sellaista, mikä olisi paras pitää omina tietoinaan." - Tove Jansson
3. "Life is very short and there's no time for fussing and fighting, my friend" - The Beatles
4. "You think the dead we have loved ever truly leave us? You think that we don't recall them more clearly than ever in times of great trouble? Your father is alive in you, Harry, and shows himself most plainly when you have need of him. How else could you produce that particular Patronus? Prongs rode again last night." - Dumbledore Harry Potterissa ja Azkabanin vangissa (J.K.Rowling)
5. Pikkuasioita ei kannata murehtia. Yleensä kaikki järjestyy jotenkin. Jos ei järjesty, niin aina voi paeta tästä ikävästä maailmasta hetkeksi lukemalla kivoja kirjoja!

3. En haasta ketään!
4. Koska en haastanut ketään, en voi myöskään toivoa, että haastamani ihmiset jakaisivat tämän palkinnon eteenpäin.



Sitä sun tätä

Viime näkemisen jälkeen olen lukenut seuraavat kirjat:

Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola
Toiveikas ja hyvälle tuulelle saava kirja naisesta, joka potkut saatuaan perustaa ravintolan ystävänsä kanssa. Tämän ostin kirpparilta viidelläkymmenellä sentillä ja taisin lukea melkein yhden Turku-Helsinki -junamatkan aikana. Aika kevyttä lukemista, ei vaatinut kauheasti omaa ajatustyötä.

Niina Hakalahti: Aavasaksa
Vähän liian suomalaista minun makuuni. Kaikilla menee huonosti, on talvi, loskaa, räntää ja kyyneleitä. Kyllä tässä taisi ihan toiveikas loppu olla, ja minun oli pakko valvoa myöhään yöllä lukiessani koska halusin tietää, mitä henkilöille tapahtuu. Hyvin kirjoitettu.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Olen joskus yrittänyt lukea joitakin venäläisiä klassikoita mutten koskaan ole päässyt kovinkaan pitkälle. Tämän kanssa yllätyin erittäin iloisesti. Mitä, venäläinen klassikko voi olla hauska? Ja koukuttava? (Anteeksi kaikille venäläisten klassikoiden ystäville. Lupaan ja vannon, että joskus vielä saan itsekin luettua dostojevskini ja tolstoini.) Nauroin ääneen lukuisia kertoja ja kirja oli mukanani monessa paikassa kun halusin vain tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Luin myös silloin, kun olisi pitänyt tehdä jotain ihan muuta... Se nyt tosin ei ole mitään uutta.

Reidar Palmgren: Lentämisen alkeet
Tämäkin oli aika suomalaista (siinä mielessä siis että kaikilla menee huonosti), mutta pidin tästä silti! Vanha teatteri jossa kummittelee ei voi olla muuta kuin mielenkiintoista, ja vähän kusipää päähenkilö oli virkistävää vaihtelua. 

Jonathan Coe: Unen talo
Turun pääkirjastossa on sellainen pöytä jolle voi etsiä kirjaston hyllyiltä oman lempikirjansa ja laittaa sen esille suositeltavaksi. (Itse vein sinne tämän.) Tämän kirjan nappasin kyseiseltä pöydältä, muuten en olisi varmaankaan tullut huomanneeksi koko teosta. Kirjassa unet ja todellisuus, nykyisyys ja menneisyys kietoutuivat mielenkiintoiseksi vyyhdiksi, ja loppuratkaisu oli sellainen, jota en olisi mitenkään osannut arvata. Pidin kirjasta todella paljon.

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

Angel ei kuitenkaan ymmärtänyt, miksi oli niin tärkeää opetella jokaisen taivaan tähden nimi. Eikö olisi sentään parempi tietää jokaisen ihmisen nimi samalta kadulta?

Tämän kirjan luin yhdeltä istumalta alusta loppuun. Kirjan päähenkilö, tansanialainen Angel, joka asuu nykyään Ruandassa miehensä ja viiden lapsenlapsensa kanssa, omistaa kakkuliikkeen. Kakkutilauksien vastaanottamisen lomassa hän kuuntelee hyvin tarkasti mitä asiakkailla on sanottavana, ja hyvin usein he päätyvät kertomaan hänelle asioita, joita eivät kaikille kertoisi. Ruandan kansanmurhasta on kirjan kohdalla kulunut viitisen vuotta ja sen varjo näkyy vieläkin kaupungin asukkaiden elämässä. Angel saa kuulla aika rankkojakin tarinoita, ja hänenkin menneisyydessään on asioita, joita hän ei haluaisi ajatella. Kirjan aikana Angel oppii hyväksymään menneen. Vaikka kirjassa käsitellään välillä rankkojakin asioita, kokonaistunnelma on hyväntuulinen ja kepeä. Kerronta vie mennessään ja hahmot ovat aitoja. Rakastuin!

Toivottavasti nämä lyhyet tekstit kelpaavat teille, en ole tuottanut minkäänlaista tekstiä pitkiin aikoihin. Taidan olla vähän ruosteessa, pahoittelut siitä... Nähdään taas pian (hehhheh).