En osta kirjoja kovin usein. Silloin kun teen niin, ostan yleensä sellaisia, jotka olen jo lukenut, mutta haluan lukea uudestaankin. Niinpä pidän kirjahyllyni sisällöstä melkoisesti. Koska minulla on tylsää ja tekee mieli kirjoittaa jotakin, päätin esitellä teille kirjoista suosikkini. Eräänlainen best of the best -kokoelma! Heh.
 |
| Markus Zusak: Kirjavaras |
Kirjavarkaan luin ensimmäisen kerran yläasteella, muistaakseni talvella 2009. Kun löysin sen sitten myöhemmin kirjakaupasta kovakantisena kympillä, en voinut vastustaa kiusausta. Kirja kertoo Liesel-nimisestä tytöstä ja hänen elämästään toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa. Lieselin veli kuolee, äiti joutuu jättämään hänet vieraiden ihmisten hoivaan, ja öisin hän näkee painajaisia joista herää huutaen. Yön hetkinä sijaisisä opettaa hänet lukemaan, ja myöhemmin Liesel alkaa varastella kirjoja.
Ai niin, ja kirjan kertojana toimii kuolema.
Kirjan omaperäinen kerronta ja mielenkiintoinen juoni saivat minut heti puolelleen. Ehdottomasti yksi lempikirjoistani!
Mitäpä olisi kirjahylly ilman Harry Pottereita? Niistä suosikkini ovat Azkabanin vanki ja Kuoleman varjelukset, jotka omistan vain alkuperäiskielellä, eli englanniksi. Moneen kertaan luetut, koskaan eivät petä odotuksia.
Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on yksi lempikirjoistani. Ensimmäisen kerran kun kirjan luin, en tosin ihan päässyt siihen sisälle. Saattoi johtua siitä, että olin aika pieni silloin. Myöhemmin annoin kirjalle uuden mahdollisuuden. Kannatti!
Tätä kirjaa en ostanut itse, vaan eräs ihana ihminen postitti omansa minulle, kun valitin, etten ollut löytänyt tätä kirjakaupoista. Kirja on humoristinen kasvukertomus, joka osaa naurattamisen lisäksi myös itkettää, ainakin minua. Päähenkilö Matti on sympaattinen hahmo ja niin on hänen ystävänsä Niilakin. Kirjaa lukiessa ei voi aina olla ihan varma, mikä tapahtuu hahmoille oikeasti, mikä on pelkkää kuvitelmaa.
Lempikohtani on se, kun Matin murrosikää kuvataan niin, että hän jää jumiin uuniin. Siellä on tukahduttavaa, kuumaa, ja tila pienenee koko ajan. Lopulta Matti kasvaa niin paljon että uuni hänen ympäriltään hajoaa säpäleiksi ja niin hän on vapaa.
Matin ja Niilan ystävyyssuhdekin on kuvattu mainiosti. Olen iloinen, että tämä kirja löytyy hyllystäni!
Walter Moersin Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää on loistava. Kuvasta ei ehkä näe sitä, mutta tämä pokkari on hyvin kulunut, niin monta kertaa on kirja tullut luettua. Kuten nimestä voinee päätellä, kirja on Kapteeni Sinikarhun elämäkerta.
Huomaako näistä kuvista, missä vaiheessa aloin kyllästyä kirjojen kanssa poseeraamiseen?
Douglas Adamsin viisiosainen trilogia (sisältää osat Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton) saa minut aina hyvälle tuulelle, vaikka päähenkilö Arthur Dentin vastoinkäymisille onkin ehkä vähän julmaa nauraa. Yhteisnide on mukavan kompakti (kai sillä saisi kolautettua joltakin tajun kankaalle, jos oikein yrittäisi), kansikuva tosin on aika ruma.
Luin kirjat joskus yläasteella, pitäisi lukea uudestaan. En enää muista kaikkia vitsejä! Sen muistan, että elämän tarkoitus on 42. Elokuvan olen nähnyt, mutta se ei oikein iskenyt, vaikka Martin Freeman onkin aina plussaa...
Kirjan omaperäinen kerronta ja mielenkiintoinen juoni saivat minut heti puolelleen. Ehdottomasti yksi lempikirjoistani!
 |
| J.K. Rowling: Deathly Hallows, Prisoner of Azkaban |
Mitäpä olisi kirjahylly ilman Harry Pottereita? Niistä suosikkini ovat Azkabanin vanki ja Kuoleman varjelukset, jotka omistan vain alkuperäiskielellä, eli englanniksi. Moneen kertaan luetut, koskaan eivät petä odotuksia.
 |
| Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä |
Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on yksi lempikirjoistani. Ensimmäisen kerran kun kirjan luin, en tosin ihan päässyt siihen sisälle. Saattoi johtua siitä, että olin aika pieni silloin. Myöhemmin annoin kirjalle uuden mahdollisuuden. Kannatti!
Tätä kirjaa en ostanut itse, vaan eräs ihana ihminen postitti omansa minulle, kun valitin, etten ollut löytänyt tätä kirjakaupoista. Kirja on humoristinen kasvukertomus, joka osaa naurattamisen lisäksi myös itkettää, ainakin minua. Päähenkilö Matti on sympaattinen hahmo ja niin on hänen ystävänsä Niilakin. Kirjaa lukiessa ei voi aina olla ihan varma, mikä tapahtuu hahmoille oikeasti, mikä on pelkkää kuvitelmaa.
Lempikohtani on se, kun Matin murrosikää kuvataan niin, että hän jää jumiin uuniin. Siellä on tukahduttavaa, kuumaa, ja tila pienenee koko ajan. Lopulta Matti kasvaa niin paljon että uuni hänen ympäriltään hajoaa säpäleiksi ja niin hän on vapaa.
Matin ja Niilan ystävyyssuhdekin on kuvattu mainiosti. Olen iloinen, että tämä kirja löytyy hyllystäni!
 |
| Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää |
Walter Moersin Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää on loistava. Kuvasta ei ehkä näe sitä, mutta tämä pokkari on hyvin kulunut, niin monta kertaa on kirja tullut luettua. Kuten nimestä voinee päätellä, kirja on Kapteeni Sinikarhun elämäkerta.
Sinikarhulla on kaksikymmentäseitsemän elämää. Paljastan teille, hyvät lukijat, niistä kolmetoista ja puoli, loput pidän omana tietonani.Seikkailuista ja täpäristä tilanteista ei ole puutetta tässä romaanissa! Nokkelan ja viihdyttävän kielen lisäksi tässä kirjassa on hyvää Moersin kuvitus, joka saa kyllä mielikuvituksen liikkeelle, jos teksti ei sitä ole jo tehnyt. Kirja saattaa vaikuttaa lapsille suunnatulta, mutta minulle se ainakin kelpaa vielä näin yhdeksäntoistavuotiaana vallan mainiosti. Toisaalta, kukapa sanoi, että minä olisin mitenkään aikuinen...
 |
| Douglas Adams: Linnunrata-trilogia |
Huomaako näistä kuvista, missä vaiheessa aloin kyllästyä kirjojen kanssa poseeraamiseen?
Douglas Adamsin viisiosainen trilogia (sisältää osat Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton) saa minut aina hyvälle tuulelle, vaikka päähenkilö Arthur Dentin vastoinkäymisille onkin ehkä vähän julmaa nauraa. Yhteisnide on mukavan kompakti (kai sillä saisi kolautettua joltakin tajun kankaalle, jos oikein yrittäisi), kansikuva tosin on aika ruma.
Luin kirjat joskus yläasteella, pitäisi lukea uudestaan. En enää muista kaikkia vitsejä! Sen muistan, että elämän tarkoitus on 42. Elokuvan olen nähnyt, mutta se ei oikein iskenyt, vaikka Martin Freeman onkin aina plussaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti