sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Books books books

Anteeksi, olen ollut vähän laiska kirjoittamaan mitään tänne. Kirjoja olen lukenut edellisen merkinnän jälkeen, en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään niistä.

9.4. Eric Emmanuel Schmitt: Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset
Tämä kirja oli niin lyhyt, että luin sen yhdessä illassa. Kirja kertoo murrosikäisestä pojasta joka asuu Pariisissa ja tutustuu vanhaan muslimimieheen herra Ibrahimiin kun varastaa tämän kaupasta ruokaa. Herra Ibrahim ja poika alkavat jutella ja heistä tulee ystäviä. Kun pojan isä kuolee, Ibrahim adoptoi hänet. Tarinassa on paljon huumoria ja vaikka välillä on surullisiakin kohtauksia, tuli kirjasta silti hyvälle tuulelle. Suosittelen välipalaksi!

14.4. Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina
Kirja kertoo amerikkalaisista kaksosista, jotka muuttavat äitinsä kaksoissiskolta perimäänsä asuntoon Lontooseen. Ensin he ovat innoissaan uudesta vapaudestaan, mutta pian huomaavat, etteivät ehkä olekaan asunnossa yksin... Heidän tätinsä on palannut kummittelemaan. Tämä ei ole mikään perinteinen kummitustarina ja loppupuolella kirjaa oli mitä yllättävämpiä juonipaljastuksia. Kirja, jota ei oikein malttaisi laskea käsistään.



3.5. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Itäranta osallistui romaanillaan Teoksen scifi- ja fantasiaromaanikilpailuun, enkä yhtään ihmettele, että tämä oli voittajakirja. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, aikaan, jolloin maailmasta on loppumassa vesi ja ihmiskunta sinnittelee veden säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Päähenkilö, Noria, on teemestarin tytär, joka pian itsekin valmistuu perintönä kulkevaan ammattiin. Samalla hän saa tietää suvun salaisuudesta, kätketystä lähteestä, josta teemestarit ovat monen sukupolven ajan käyneet hakemassa vettä seremonioihinsa. On tietenkin rikos pitää tämä lähde salassa, ja sotilasvallan huomio on jo kiinnittynyt Norian perheeseen. Vielä kun hänen isänsä kuolee ja äitinsä joutuu muuttamaan kaupunkiin, Noria on aivan yksin salaisuuden kanssa.

Kirja on mielenkiintoisella tavalla kerrottu ja todella koukuttava. Kieli on elävää (kuin vesi, hehhehheh) ja omaperäistä, enkä muista pitkään aikaan lukeneeni näin hyvää fantasiaromaania.

"Me olemme veden lapsia, ja kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa meistä, sillä meidät on tehty veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Ne kulkevat aina yhdessä, maailmassa ja meissä, ja tulee aika, jolloin veressämme virtaava vesi juoksee kuiviin. 
      Näin se tapahtuu: 
      Maa asettuu veden tilalle, ottaa paikkansa ihmisen iholla tai hiekasta työntyvällä vihreällä lehdellä ja leviää tomun tavoin. Lehti, iho, eläimen turkki ottaa vähä vähältä maan värin ja muodon, kunnes on mahdotonta tietää, missä yksi päättyy ja toinen alkaa.
      Kuivasta ja kuolleesta tulee maata.
      Maasta tulee kuivaa ja kuollutta."

Tässä hieno esimerkki hyvästä kerronnasta, voi jos itsekin osaisi kirjoittaa noin :)

Hieno kansikin vielä!



4.5. Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
Nimi saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta sitä tämä kirja ei ole. Olin lukenut yhden kirjan Hustvedtiltä aikaisemmin (Lumous) ja sen takia tämäkin kirja kiinnitti huomioni kirjastossa. Kirjan päähenkilö Mian aviomies haluaa kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen pitää taukoa avioliitosta. Mia saa hermoromahduksen, ja kun on toipunut ensi shokista, hän vetäytyy lapsuutensa kotikaupunkiin äitinsä huomaan. Siellä hän vuokraamassaan talossaan raivoaa ja rypee itsesäälissä, kunnes yhtäkkiä huomaakin olevansa tiiviisti mukana ympärillään olevien ihmisten elämässä. Hän tutustuu naapurin naiseen, äitinsä eläkeikäisiin ystävättäriin ja seuraa vierestä vetämänsä runopajan teinityttöjen juonitteluja ja julmuuksia.

"Minä huudan:  Kaikki nämä vuodet sinä olit aina etusijalla! Aina sinä, en koskaan minä! Kuka siivosi, teki tuntitolkulla kotitöitä, raahautui kauppaan? Sinäkö? Hemmetin maailmanvaltias! Fallisessa vaiheessa oleva Übermensch aina lähdössä johonkin konferenssiin. Tietoisuuden hermokorrelaatit! Oksennan kohta!"

Kirja on älykäs ja mukaansatempaava. Päähenkilön pohdinnat ovat kantaaottavia ja mielenkiintoisia, ja kirjan loppupuolella alkaa tuntua siltä kuin päähenkilö olisi jo vanha ystävä. Luin kirjan kahdessa päivässä, kun en malttanut lopettaakaan. Välillä kirjan tapahtumat huvittivat, välillä hirvittivät. Voisin lukea tältä kirjailijalta enemmänkin!


5.5. Agatha Christie: Hickory Dickory Dock
Kävin Helsingissä veljeni luona ja siellä kävin antikvariaatissa. Rakastan vanhojen kirjojen kauppoja. Heti ensimmäisenä kun astun antikvariaattiin, vedän syvään henkeä ja nautin ympärillä olevasta vanhojen kirjojen tuoksusta. Se on ehkä paras tuoksu maailmassa. ♥ No, kuitenkin, asiaan. Löysin pari Agatha Christien kirjaa englanniksi ja päätin ostaa ne, kun hintakin oli huimat kaksi euroa kappale. Toisen ehdinkin jo eilen lukea. Christie on yksi suosikkikirjailijoistani. Tykkään hyvistä murhamysteereistä, vaikka muuten en paljon dekkareita luekaan. Agatha riittää minulle. Kirja ei pettänyt odotuksia, enkä taaskaan arvannut murhaajaa oikein. Joskus mietin, että miten Christie oikein teki sen. Viettiköhän hän päivät pitkät suunnitellen murhia - fiktiivisiä tietenkin? Olisi ollut aika vaarallinen nainen, jos olisi päättänytkin pistää teoriansa käytännön kokeiluun. :D


Eipä tässä muuta tällä kertaa, pitäisi ehkä päivittää tätä blogia hiukkasen useammin, niin ei tulisi tällaisia kilometrimerkintöjä. Tai sitten lukisin vain vähemmän kirjoja niin ei tarvitsisi kertoa niin monesta, mutta se ei taida olla vaihtoehto... ;)




1 kommentti: